Sain tossa viime viikon aikaan hienon idean, minkä sit ehdotin Nooralle, et syötäs ruokaa ja katottais amk:ei ja yliopistoi läpi ja mietittäis Nooralle paikkaa, minne hakee ja mä sit kattelin noit omii koulutuksii, mihin oon hakemas.. No ei ollukkaa nii hyvä idea. Kaikki meni iha alkuu hyvi (saatto johtuu ruuasta) ja kateltii vaa, mut sitku pääs niihi tilastoihi nii hymy hyyty aika nopee -.- Varsinki tää mun mahtava halu mennä yhteen haetuimmist tutkinnoist... Terveisin tuleva sosionomi joskus 1000 vuoden päästä!! :) Kyl lääketiede kehittyy sen verra et mul on aikaa se 1000 vuotta kouluttautuu... Mutjoo tiesin et tulee olemaa vaikeeta päästä sosionomiks, mut se todellisuus iski aika pahasti ku katto taas, että yli tuhannesta hakijasta n. 50 pääsee sisään... Nomut onneks oli hyvää ruokaa piristämäs ja ehkä noide tilastojen näkeminen nyt tuo jonku helvetillisen motivaation jaksaa panostaa kunnol :) Tai sit moti katoo kokonaan... Oisko cittarin hyllytäjänä oleminen iha fine vaihtoehto loppuelämäks?
Seurusteletko sä?:)
VastaaPoista